sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Oikullinen lumineito

Onkohan neito vai ikäneito, mutta oikullinen on. 
Nyt jo hyppelee puiden harteilta alas ja pian on neito sulaa vettä.


 


Uskomattoman ihanaa

Juovun tästä lumisesta maisemasta.
Pihapiirikin komistautuu parhaimpiinsa, ihmettelen, miten voi olla näin kaunista.
Lunta satelee jatkuvasti hiljalleen, sitä tulee ja tulee.
Jostain tuolta pilvi verhon takaa kirkas valo yrittää tunkeutua.
Pikku hiljaa maisema kirkastuu, mutta vielä ei säteet läpäise itselleen tietä alas.
Odotan, saankohan sen valon tänään vangituksi.





Lumista maisemaa

Täällä jo kolmatta päivää, sataen lunta. Maisemasta väri kaikkoaa, lumi kaunistaa ja kuorruttaa maisemaa.





tiistai 23. helmikuuta 2010

Vir-virnaa, leikkiä kuvilla


Taas näitä, mutta kun ei ole tällä hetkellä muihin kuviin aikaa, niin rustailen näitä. Tämän kukan kyllä kaikki tunnistaa, hiirenvirna ei värejään peittele. Minulla tulee tästä aina mieleen hammasharja.(klikkaa niin näet kuvanlaidasta laitaan)

sunnuntai 21. helmikuuta 2010

Hohde, leikkiä kuvilla



Pihlajan silmu, yllä on kuva pienemmästä palasta, joka oli minusta paremman näköinen, kuin tämä varsinainen.
(klikkaa isommaksi, niin näkyy laidasta laitaan)

Nips-naps, leikkiä kuvilla


Tässä on käytetty lehväludetta.(oikea puoli jää vajaaksi, mutta klikkaamalla kuvaa, näet sen kokonaan)

lauantai 20. helmikuuta 2010

Valoa

Valon ja jään symbioosi






Tik-tak, leikkiä kuvilla


Samalla kertaa voisi sitten vääntää leikkiä hieman enemmän. Näitä on ihan hauskaa värkätä, joten varmaankin teen silloin tällöin. Otan oikein oman tunnisteen näille; Kaleidoskooppi kuvia.
Tämä kuva on tehty talonpojanpionin siemenkodasta. Käytän omia kuvia materiaaleina.
(Hieman jää kuva vajaaksi oikealta, mutta klikkaamalla näkyy sitten kokonaan)


Tam-tam, leikkiä kuvilla



                                 
Lauantai ja pakkanen paukkuu nurkissa, mitä sitä voisi muuta tehdä kuin leikkiä kuvilla. 
Hauskaa puuhaa, jossa aika vierähtää, hauskaa, muttei niin hyödyllistä. 
Aurinko sen paljastaa, kun säteet tavoittaa pimeimmät nurkat, siellä ne ulvovat, 
villakoirat, hui ja hyi!!!!
Mutta, minä nautin ja luon uusia kuvia. 
Ulvokaa ihan rauhassa ja pitäkää hauskaa, niin kauan kuin vielä saatte.

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Uusia merkkejä ilmassa

Olen huomioinut lähestyvän muutoksen, myös täällä bloggaajien maailmassa, kevät on pistänyt vipinää töppöseen.
Aurinko on virittänyt meidät uudelle aaltopituudelle, nousukiito on alkanut. Antaa pakkasten paukkua, ne ovat viimeisiä mielenilmaisuja, joilla yritetään lannistaa, mutta mehän ei periksi anneta. 
Toinen toistaan hienompia kuvia saa ihalla joka päivä, upeita kuvasarjoja. Täällä saa tutustua Suomen luontoon idästä länteen, pohjoisesta etelään tässä ja nyt.

Päivän silmu, punaherukka.


  Aurinko saa tuohen pinnan elämään kauniisti, valo muotoilee,piirtää.

tiistai 16. helmikuuta 2010

Päivän silmu

On hentoinen virpiangervon silmu. 
Täytyy varmaankin ottaa jalusta käyttöön. Sitä huojuu ja heiluu, eikä millään tahdo saada tarkkaa kuvaa.



maanantai 15. helmikuuta 2010

Lepo on paikallaan

Näin voisi sanoa. Talvi on ollut rankka ja nyt suodaan helpottava aurinkokylpy, josta täytyy ottaa kaikki irti, sillä koittelemuksia on viellä edessä päin.



Silmun sukellus

Pihlajan silmu valmistautuu hyppäämään kevääseen. Täällä kuljetaan vielä metsän varjoisalla puolen, mutta edessä kajostaa valoa.




sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Silmuja pensaassa

Kuvailin tänään vielä noita pihapuita ja pensaita. Kummasti ovat silmut tulleet esiin tai nyt ne huomaa. Koko ajanhan ne siellä oksissa ovat odottaneet ja odotus jatkuu. Sitä alkaa etsiin heti noita kevään merkkejä, kun aurinko paistaa hieman pitempään ja kyllähän se jo lämmittääkin.

Tässä olisi nyt tarjolla Aronian silmu 


Ja matka jatkui

Sunnuntainen matka jatkui Vihiluodon luontopolulla

Aurinko paistoi jo korkeammalla ja kilotteli kulkijan silmiin puiden takaa

Bongasin peräti lintuja, mutta ainoastaan luontopolun esittelytaulusta, muuten en nähnyt missään lepattavia siipiä enkä jälkiä hangella

Kurkistelin risujen takaa ojaan, jossa virtasi vettä. Tuoksu ei kylläkään nenää hellinyt. Mistä lie tuo punerrus ojanpenkalla

Harmaaleppä on hyvin edustettuna merenranta pöheikössä

Helmikuinen koristus, huurteinen koivu sinistä taivasta vasten

Aamu aurinko

Auringon nousua lähdin kuvamaan ja suunnistin tuonne merelle päin. Tällainen aamu oli Vihiluodossa. Alla muutamia kuvia, joita poimin matkan varrella.

Hetki ennen auringon ilmestymistä

Sieltähän se aloittaa kipuamisen ja loisteellaan värjää taivaan keltaiseksi

Myös ruovikko hehkuu valossa

Järviruoko levittäytyy pitkin lahden poukamaa


lauantai 13. helmikuuta 2010

Aurinkoa ja sinisiä varjoja

Nyt sitten tiedän miksi en oikein koskaan ole pitänyt tästä aurinkoisesta alkuvuodesta. Keltainen valo ja siniset varjot.
Alla nyt kuitenkin muutamia kuvia. Käytiin tallustelemassa lumipeitteisellä meren jäällä, ihan mentiin kelkkojen jälkiä. Olihan se aurinko ajanut jäälle muitakin liikkujia.
Hiihtäjiä ja moottorikelkkailijoitahan aina näkee, mutta muillakin menopeleillä kuljettiin kuten...

tällainen tuulen avulla eteniä,

koirakaksikolla viuhtova sekä

moottoria apuna käyttävä, hän lähellä rantaviivaa.

Kaveria kiinnostaa enemmän varpaanvälit kuin jäällä liikkujat.

Sinne jäi meri uinumaan peitteen alle, kun poistuimme ahkeraan kuljettua uraa pitkin.

Nälkäkin reissulla tuli, mutta nämä ei ainakaan sitä tunnetta helpota.

perjantai 12. helmikuuta 2010

sunnuntai 7. helmikuuta 2010

Lumisen meren äärellä

Järviruoko kasvaa vahvana kasvustona Kempeleen lahdella.

Keväällä järviruoko sonnustautuu turkkiin, mutta ihan vielä ei ole sen aika.

Täälläkö se pilvitehdas sijaitsee, valkoista poutapilveä sinitaivaalle.

Aurinko katoaa, loiste häipyy, mutta se kuiskaa kadotessaan pilven taa" Minä palaan"

Helmikuu/12kuva

 Nyt on edetty sitten jo helmikuulle ja alkaa mennä jo suorittamiseksi. Nytkin tuli kokeiltua eri objektiiviä, ei vielä ole taitoa ja kärsivällisyyttä ottaa kuvat juuri samoin, kuin ensimmäinen.