sunnuntai 4. heinäkuuta 2010

Runtelinharju


Tänään oli loistava ilma, aurinkoa ja sopivasti tuulta, jotta pienemmät itikat kyytiä saivat.
Aamulehdessä  uutinen kauniista luontokohteesta ja täytyihän se heti tuoreeltaan lähteä katsastamaan.

Tietä etsiessä putkahdettiin kalasatamaan Kellon Kiviniemessä. Eipä täälläkään ole tullut ennen käytyä.
Merta, veneitä, niitä katseltiin. Tuuli puhalsi mastoihin ja pani ne soimaan, sitä kuunneltiin.













































































Matka jatkui. Hieman kierreltiin sinne sun tänne, kun reitti ei ollut tuttu, mutta löydettiinhän me, Runtelinharjulle.
Harju nousee lähes tulkoon suoraan merenrannasta, no pienoinen tasamaa-alue välissä, mutta ei sitä harjulta katsottaessa huomaa. Harju on suojeltu, mutta aivan vieressä alkaa soranottoalueet.
Älä katso taaksepäin, vaan eteenpäin, missä meri häipyy horisonttiin ja ajatus saa siivet.















































































Pirunpeltoja, niitä oli vielä jäljellä. Kaikki ei ollut kadonnut koneiden ahnaisiin kitoihin.





10 kommenttia:

  1. Kannatti hiukan kierrellä kun noin hienon paikan löysitte.

    VastaaPoista
  2. Upeat maisemat! Horisonttiin häviävä meri on niin kaunista! Hauskat juuret puulla.

    VastaaPoista
  3. Oi mikä mänty, varsinkin juuret. Kaunis merimaisema. Tämä on sitä kesää parhaimmillaan

    VastaaPoista
  4. Jännittävä retki ja huikeat maisemat! Oi että!

    VastaaPoista
  5. Puun juurista tulee mieleen vanhan ihmisen kädenselän suonet. Ja kuljetustehtävää vartenhan juuret ovat, sen lisäksi, että pitävät puuta pystyssä tuulessa ja tuiverruksessa.

    VastaaPoista
  6. Virkistävää merituulta, syvyyttä ajatuksille, historiaa...
    Hienoa!

    VastaaPoista
  7. Jylhän kauniita maisemia. Meri on minulle pelottava elementti pienellä veneellä, laivalla kyllä voin matkustaa.
    Mutta sinulla oli jylhä määränpää, jota kannatti käydä katselemassa.
    Kauniita luontokuvia alempana.

    VastaaPoista
  8. Tuuli tuntuu täällä saakka.
    Heräsi ajatus, että noinko ne juuret maan alla menevät. Siitähän on maa "huuhtoutunut" pois.

    VastaaPoista
  9. Kumman sitkeä henkinen on mänty, kestää mitä vain.Sora oli varmaankin veden voimasta valunut alas harjulta ja jättänyt juuret paljaaksi. Alaspäin jatkui tuo "pääjuuri", mutta en uskaltanut laskeutua männyn alapuolelle, sora lähti heti valumaan. Ties vaikka olisin pyörinyt rinnettä mereen asti.

    VastaaPoista
  10. Hienon näköistä! Eipä äkkiseltään uskoisi, että Oulun seudun aakeilta laakeilta löytyisi tuommoista paikkaa.

    VastaaPoista