tiistai 10. elokuuta 2010

Heinäsirkan juhlapuku



























Heinäsirkka on pukeutunut luonnosta lainaamiinsa väreihin. On kuulema piiloutumisen mestari ja kyllähän nuo värit hyvin sulautuvatkin ojanpenkan lakastuviin korsiin. Mahtanetko erottaa koko sirkkaa.




7 kommenttia:

  1. Äh, heinäsirkka, tuo otus, joka pomppii ja pomppii lajitovereineen saaristossa ympärilläni jäämättä siksi aikaa paikoilleen, että voisin sen kuvata. Minulla ei ole kuvan kuvaa sirkoista.

    VastaaPoista
  2. On sillä kaunis puku. Ei sitä luonnossa huomaakaan, muuta kuin kuulee sen siritystä ja näkyy että jotakin hyppii, sinne tänne.

    VastaaPoista
  3. Komea puku onkin ja sirkka!
    Minä olen oikein etsiskellyt sirkkoja, ei vielä ole kameran etsimeen löytynyt.
    Ehkä ne todella on hyviä naamioitumaan, leikkiivät tietty jotain kameleonttia :)
    Mukavaa iltaa ja kiva kun vierailit blogissani :)

    VastaaPoista
  4. Maanläheiset väri sirkan puvussa, huomasit hänet kuitenkin ja saamme mekin ihastellä häntä.

    VastaaPoista
  5. Pitihän se arvata, että kohta täälläkin heinäsirkat hypp... eikun istuskelevat. Onpas kauniit värit sirkalla, hyvin ympäristöön sopivat. Hienosti kuvattu.

    VastaaPoista
  6. Tottakai se ainakin yksi sirkka pitää laittaa.
    Minä en kuule siritystä, mutta kun hiljaa heinikossa liikkuu, niin kyllä sieltä joku aina löytyy. Ne on aika laiskoja pitkään hyppimään ja sitten ne jää johonkin istumaan ja tuijottamaan sitä isoa mustaa silmää, joka lähestyy. Monesti on niin innoissaan, ettei tule tarkennettua ja asentokin on hankala, kun sitä yrittää venyä uusiin mittoihin. Samalla yrittää niitä sopivia säätöjä ja nekin vaihtuu koko ajan kun kohde lähenee. Opettelen tuota manuaalista kuvausta, jossa säädän valotukset, aukot ym.

    Tuollaiset ovat minun kokemukseni sirkka jahdista.

    VastaaPoista
  7. Kauniit ovat värit juhlapuvussa. Kuvaaminen vaatii taitoa ja notkeutta, kuvauksestasi päätellen.

    VastaaPoista