tiistai 31. elokuuta 2010

Ikkunan takana käy vilske

















Nyt pitää pitää kiirettä, jos meinaa pihlajanmarjoja saada. Rastaat lentelevät tiuhaan puun oksille ja marjat menevät ahnaisiin masuihin. Suotakoon se heille, mutta kyllä minäkin vielä niistä osani nappaan. Juuri eilen mietiskelin, että pistän pakkaseen hiukan pihlajanmarjoja, sitten talvella syöttelen punatulkkuja ja ehkäpä tilhetkin pistäytyvät. Pihaan ei jää kyllä rastaiden jäljiltä puihin mitään. 



maanantai 30. elokuuta 2010

Kosteaa


Kovin oli yön jäljiltä kosteaa, mutta aurinko paistoi ja lämmitti mukavasti, kun pellon reunaa astelin.





Niitä lämmittäviä säteitä odotteli myös tämä perhonen lajitoveriensa kanssa. Joitakin nousi lentoon askelten edessä, mutta ei ne siivet kauas kantaneet.

Sinne ne jäivät paistattelemaan päivää ja minun täytyi kiirehtiä töihin.



perjantai 27. elokuuta 2010

Kerrankin aamu, jolloin ei sada










Voisikohan  olla nuori keltasirkku, näitä oli useampi yhdessä ruokailemassa.
Sain Uuvanalta viestin, jossa hän mainitsi, että kuvassa oleva lintu on joko niitty-tai metsäkirvinen, kiitos sinulle. 

Pistäydyin pienellä kävelyllä aamutuimaan.
Paljon en kuvattavaa löytänyt tai sitten en osannut katsoa, kun oli tarkoitus kokeilla tuota pitempää putkea lintuihin.

Toivon todellakin, että iltasella olisi satamatta, voisi vielä käydä kameran kera pyöräilemässä.




torstai 26. elokuuta 2010

Kaunis tunnustus

Siitä kiitokset iloiselle Elisalle.
Pyysit jakamaan eteenpäin, mutta kun en osaa ketään nimetä, sillä kaikille teille täällä kävijöille voisin tämän jakaa ja monelle muullekin. Joten pyydän, ottakaa  omaksenne, mutta kertokaa ne seitsemän asiaa itsestänne. Tässäpä minun:

  1. Pidän valoisista kesäöistä
  2. Pidän kaikista vuodenajoista, mutta eritoten syksystä
  3. Nautin yksinolosta ja kiireettömyydestä
  4. Siivous ei kuulu lempipuuhiini, mutta joskus se on tehtävä
  5. Olen haaveilija 
  6. Pidän käsillä tekemisestä, mutta nyt valokuvaus ja bloggailu on vienyt suurimman osan ajastani
  7. En omista ajokorttia       


Kiitos vielä kerran Elisalle tästä

sunnuntai 15. elokuuta 2010

Mäntykiitäjän toukka


Tällaisen tuttavuuden tapasin lauantaina mustikkareissulla, kohtauspaikka oli Olhava. Siellä se haahuili, aikomuksenaan oli varmaankin kaivautua  maahan, kun päällään tunnusteli. Kovanlainen vain oli tuo paikka minkä oli valinnut.













































































































perjantai 13. elokuuta 2010

Sisään ajoa putkelle



Sain sellaisen pitemmän putken ja nyt on kova opettelu sen käytössä. Se tuntuu kyllä näin alkuun aika kankealta käyttää, mutta pitää totutella.
Sillä olisi tarkoitus tihtailla lintuja ym. kaukana olevia kohteita, tihtailun ohella myös kuvata, mutta nyt niiden puuttuessa kuvasin tänään liikkumattomia kohteita.
Nuo edelliset pihlajanmarja kuvat oli sillä otettu.
Opettelen käyttämään sitä käsivaraisesti ja manuaalisilla säädöillä, joten kuvat ovat hieman epätarkkoja .

Tässäpä tämän aamuisia kuvauksia jaeilinen orava kuva.



























































Luulisin, että kysymyksessä on tummasyyskorento.




























keskiviikko 11. elokuuta 2010

Tietämätön kohtalostaan






















Tämä hellyttävän näköinen toukka oli joutunut kasvualustaksi jonkun toisen lajin toukalle. Keltaisia ulokkeita oli siellä täällä toukan pinnassa.
Tuleekohan  toukasta minkään näköistä lentävää perhosta tai muuta siivekastä, vai onko sen kohtalo  olla ravintona näille loistoukille.
























Siinä se lehdellä reippaana ja määrätietoisena vaelsi ja aika hyvinvoivan näköinenkin oli.





Sitruunan raikas































tiistai 10. elokuuta 2010

Leveällä siveltimellä































Heinäsirkan juhlapuku



























Heinäsirkka on pukeutunut luonnosta lainaamiinsa väreihin. On kuulema piiloutumisen mestari ja kyllähän nuo värit hyvin sulautuvatkin ojanpenkan lakastuviin korsiin. Mahtanetko erottaa koko sirkkaa.




Sateenkaaritoukka



























Nimesin tämän sateenkaaritoukaksi juuri tuon värin vuoksi. Onkohan toukka niin läpinäkyvä, että ruoan kulku paistaa läpi.
Tuossa se nökötti ketokaunokin kyljessä, itseensä käpertyneenä, välillä hieman asentoa vaihtaen. Seuraavana päivänä oli jo poissa.