perjantai 19. lokakuuta 2012

Majakka




Lokakuisessa metsässä loistaa pienoinen majakka, joka luo ympärilleen sadunhohtoisen maailman.

Sen löytää, kun katsoo.

torstai 18. lokakuuta 2012

Vihdoinkin, taviokuurnia



Moneen, moneen vuoteen en taviokuurnia ole nähnyt, mutta nyt lykästi.
Onneksi otin kameran mukaan, kun koiraa lähdin ulkoiluttamaan. Ja onneksi pihlajanmarjoja on niin paljon, että niitä on vielä taviokuurnillekin jäänyt.




Rastaat söivät osansa ja isot tilhiparvet ovat ahkeraan mutustelleet ja sitten nämä.
Taviokuurnat maastoutuvat hyvin marjojen joukkoon, en ensin huomannutkaan, kun istua kököttivät aloillaan.
Otin kuvia ensin kauempaa, mutta liikuin lähemmäksi ja olin melkein kosketus etäisyydellä ja ruokailu senkuin jatkui.





Uros on värikkäämpi ja kuvasinkin sitä melko paljon, mutta kotona kuvia katsoessani, niin tuon naaraan väritys miellytti kuitenkin enemmän. Linnun väritys ja ympäröivä syksyinen luonto, loi niin kauniit sävyt.

Siinä puun vieressä katsoessani, noita luottavaisia herkuttelijoita, tunsin lämmön, vaikka sormia paleli ja varpaitakin kylmyys hyysi.



sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Ukonjärven seita



Piti laittaa uusinta postaus tästä kivestä, joka paljastui seidaksi.
Kiinnosti kovin tuo möhkäle, niin että tiedon etsintään piti alkaa.
Sekin selvisi, että tuolla Ukonjärven Ukolla on ollut jo aiemmin uhripaikka kuin Inarinjärven Ukolla.
Jossain mainittiin, että olisi Naamakivi, sillä edestä katsoen sillä näyttäisi olevan ihmiskasvot.
Minuun teki kyllä tämä seita vaikutuksen sivusta katsoen, sillä kaukaa katsoen se vaikutti uhkaavalta.

lauantai 6. lokakuuta 2012

Veneen mentävä paikka



Aika ahdas väylä veneelle oli Ukon ja Hämähäkkiniemen välissä. Virtauskin  melko voimakas, kun noiden kivien välistä puikattiin tulemaan.




Ei tuosta kovin isolla veneellä olisi päässytkään.
Järvellä ei koko aikana näkynyt veneitä, mutta tässä kohtaan tuli ensimmäinen  vastaan.
Tuo aita on jo Hämähäkkiniemen  puolella.




Hämähäkkiniemessä maaruskaa, kiviä ja mäntyjä niiden lomassa.




Niemi ojenteli itseään järvelle. Kuin hämähäkin jalat ikään, sen kivikot kurottelivat tuloksettomasti vastarantaa.


 

Tasaiselta kalliolta oli kaatunut suurehko mänty, joka paljasti kiemuraiset juurensa.  Tässä noiden mäntyjen kasvun salaisuus paljastuu.




Juuret levittäytyvät pitkin kallion pintaa ja hakeutuvat vaakatasossa pitkälle, etsien maata, jotta saisivat hiukankin ravinteita ja kiinnitymisalustaa.

Mänty on kuin Lapin ihminen, vähään tyytyväinen karujen olosuhteiden kasvatti.

Tänään sitten kotiin. Inarin postaukset loppuvat samalla tältä erää tähän.

perjantai 5. lokakuuta 2012

Liikkuuko se, ei kai



Suuri, oudon mallinen tumma möhkäle kiinnitti huomion. Se näytti ihan joltain oliolta, joka kyyristeli saaren edustalla.
Hahmo pisti mielikuvituksen liikkeelle, aika erikoinen muodostelma.





Suuri kivi tai voisiko sanoa, pieni kallio, siinä jökötti. Lähempää katsoen sen erikoiset piirteet saivat lisä muotoja ja suurihan se oli.




Kiviolio takaapäin nähtynä.
Möhkäle näyttää etenevän, vaikka minkäänlaista liikettä ei näkynyt, jos ei oteta lukuun tuulessa kevyesti heiluvaa kasvustoa, joka olion harteilla kasvoi.
Joskus varmasti tämänkin huipulla kasvaa känkkyräinen mänty, tiedä vaikka se on jo aloittanut huipun valloituksen.

Ukonjärven pienet yksinäiset








Näitä pieniä kalliosaaria oli siellä täällä ja  kiven muhkuroita lymyili salakavalasti veden alla. Kyllähän tuohon järveen mahtuu myös suurempiakin saaria, aika sokkeloiselta vaikutti.

Tänään oli sateista ja pilvistä, välillä aurinko hieman kuumotti pilven takaa. Minkähänlaisia kuvia olis taltioitunut aurinkoisella säällä.

Kyllä Ukonjärvi on kaunis ja salaperäinen, täällä olisi kiva vierailla joskus uudestaan.

Kaunista pintaa



















keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Jälkeen sateen



Sateen jälkeen syttyy monta loistavaa minilamppua, jotka heijastavat ympäröivää luontoa.





Pisarat viipyilevät marjojen pinnoissa. Ne hakeutuvat kaikkiin mahdollisiin uurteisiin ja koloihin.





Juolukan marjat hehkuvat sinisyyttä ruskan värittämien lehtien ympäröiminä.





Vedestä kohoaa hapsottava päisiä hahmoja. Vedenkansa nousee nauttimaan syksyn viimeisistä lämmittävistä säteistä.

maanantai 1. lokakuuta 2012

Tilanne päivitys



Vaaran laki oli aamusella sumun peitossa, vettä tihuutti, mutta oli tyyntä.
Tarkoitus oli tänään ottaa makroja, vaan tulipa tupapäivä.
Välillä näytti valonkajastusta, jospa huomenna.

Yöllä oli kuutamo ja kuunsilta, yritin kuvaa ottaa, akku tyhjä
en viitsinyt vaihtaa.





Nämä tukkakoskelot (?) uiskenelivat aivan rannan tuntumassa, mökin edessä. Vaikka kuinka varovasti ikkunan aukaisin, niin johan ottivat välimatkaa. Ikkuna kiinni ja kohta olivat taas houkuttelemassa kuvan ottoon ja aina menin samaan lankaan.

sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Kultaiset saaret



Ilta-aurinko kurkisti pilvien raosta ja kultasi nämä pienet saaret kullanhohtoisiksi.




Ukko vartio tai suojelee näitä kahta pientä, joita ei tahdo päivällä oikein erottaa Ukon mahtavasta hahmosta.




Tämä Ukko ei ole niin vaikuttavan näköinen, kuin se, joka sijaitsee varsinaisella Inarinjärvellä.

Rantojen harmaat



















 


lauantai 29. syyskuuta 2012

Terveiset Inarista

Kohdalleni osui onnenpotku, viikko Inarissa, lähemmin Ukonjärvellä, joka kuuluu Inarinjärven vesistöön.
Isäntä kalastelee ja minä kiertelen pientä saarta kameran kera, mutta jospa saisin kuvia napattua laajemminkin.



Ukonjärvellä on runsaasti kiviä, niinkuin Inarinjärvellä muutenkin.
Vesi on mahdottoman kirkasta ja juoma kelpoista.



Ruska on mennyt tai sitten sitä ei liiemmin ole ollutkaan.
Onhan tuota väriä kuitenkin jonkun verran vielä jäljellä, nautitaan siitä.







Pari kuvaa vastapäisen saaren rannalta.

Nappailin kuvat heti saareen rantautumisen jälkeen, mutta jos tulee hyvät olosuhteet huomenna, niin täytyy kiertää saarta kameran kera.

Hienoja yksityiskohtia ainakin huomasin saaren rannoilla, kun verkot käytiin heittämässä.
Siis huomiseen;)

perjantai 21. syyskuuta 2012

Syys nakertaa kesää, kuin mato lehteä




Pala palalta se tuhoaa kesän vihreyden, mutta samalla lahjoittaa syksyn ja talven kauneuden.
Toukastakin voi kehkeytyä silmiä hivelevän kaunis näky.

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Muuttoa odottavia sukeltajia


Tänään oli tosiaan kaunis ja aurinkoinenkin päivä. Käytiin merenrannalla lintuja katsastamassa ja kuvaaminen tarkoituksena.
Aikaiesmmin postailin  telkästä ja nyt hieman muista sukeltajista.




Vihiluodossa, lintujen katselupaikalla havaitsimme näköetäisyydellä  vaalean pitkäkaulaisen vesilinnun. Aikamme odottelimme ja se lipui lähemmäksi, jolloin Tuulikki arveli sen olevan silkkiuikku.



Kysymyksessä oli nuori yksilö, kun tuosta puvusta puuttuu se punaruskea tyystin.Hiljalleen  risteili merellä, välillä sukelteli ja viihtyi ihan omassa rauhassaan.





Nämä tukkakoskelot yhytimme Riutunkarin lauttarannassa, jossa ne uivat satama-altaassa lokkeja seuranaan.





Nämäkin odottelivat syysmuuttoa auringonpaisteesta nauttien.





Tuuli nostatti takatukan hauskasti pystyyn ja antoi linnuille veikeää ilmettä. Kyllä ne nauttivat, onhan niiden nokanpielet vienossa hymyssä.