sunnuntai 12. elokuuta 2012

Viimeiset värinät



Elokorento oli tullut matkansa päähän.
Oliko siivet kastuneet vai muuten uupunut, kun oli toteuttanut elämänsä tarkoituksen.
Siivet välillä nousivat vedestä ja värisivät, kuin olisi pyrkinyt pois kosteasta olotilastaan. Punainen kapea ruumis koukisteli, mutta eihän ne voimat riittäneet enään nostamaan siiville.

Selkäpuolella piipersi pieni hyönteinen ja vieressä odotti useampi valkoinen pikku öttiäinen, olivatko sattumoisiin paikalla vai korennon houkuttelemana.

Niinhän se on, että toisen epöonni on toisen onni, raadollista, mutta elämän elinehto.


5 kommenttia:

  1. Loppu tulee sudenkorennollekkin. Surullisen kaunis kuva.

    VastaaPoista
  2. Syksy tuoksuu jo ilmassa, yöt ovat kylmiä ja hentojen korentojen aika on tullut matkan päähän. Surullisen kaunista. Kuvasi kertoo kaiken, lyhyen elämän ja nopean kuoleman. Upea kuva pienestä hetkestä, korennon kohdalla siitä ratkaisevasta hetkestä...:)

    VastaaPoista
  3. Kuva tekee haikean olon, mutta näinhän se on. Nopeasti tuon vielä tuosta saattaa joku suuri korento napata ateriakseen. Kaunis herkkä kuva.

    VastaaPoista
  4. Oletpa saanut vaikuttavan kuvan. Näin läheltä nähtynä ja kun tietää toisen taistelun, tulee haikea olo. Elämää ja syksyä.

    VastaaPoista
  5. Kaikella on loppunsa, niin myös sudenkorennolla.
    Hyvän kuvan sait.

    VastaaPoista