sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Kultaiset saaret



Ilta-aurinko kurkisti pilvien raosta ja kultasi nämä pienet saaret kullanhohtoisiksi.




Ukko vartio tai suojelee näitä kahta pientä, joita ei tahdo päivällä oikein erottaa Ukon mahtavasta hahmosta.




Tämä Ukko ei ole niin vaikuttavan näköinen, kuin se, joka sijaitsee varsinaisella Inarinjärvellä.

Rantojen harmaat



















 


lauantai 29. syyskuuta 2012

Terveiset Inarista

Kohdalleni osui onnenpotku, viikko Inarissa, lähemmin Ukonjärvellä, joka kuuluu Inarinjärven vesistöön.
Isäntä kalastelee ja minä kiertelen pientä saarta kameran kera, mutta jospa saisin kuvia napattua laajemminkin.



Ukonjärvellä on runsaasti kiviä, niinkuin Inarinjärvellä muutenkin.
Vesi on mahdottoman kirkasta ja juoma kelpoista.



Ruska on mennyt tai sitten sitä ei liiemmin ole ollutkaan.
Onhan tuota väriä kuitenkin jonkun verran vielä jäljellä, nautitaan siitä.







Pari kuvaa vastapäisen saaren rannalta.

Nappailin kuvat heti saareen rantautumisen jälkeen, mutta jos tulee hyvät olosuhteet huomenna, niin täytyy kiertää saarta kameran kera.

Hienoja yksityiskohtia ainakin huomasin saaren rannoilla, kun verkot käytiin heittämässä.
Siis huomiseen;)

perjantai 21. syyskuuta 2012

Syys nakertaa kesää, kuin mato lehteä




Pala palalta se tuhoaa kesän vihreyden, mutta samalla lahjoittaa syksyn ja talven kauneuden.
Toukastakin voi kehkeytyä silmiä hivelevän kaunis näky.

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Muuttoa odottavia sukeltajia


Tänään oli tosiaan kaunis ja aurinkoinenkin päivä. Käytiin merenrannalla lintuja katsastamassa ja kuvaaminen tarkoituksena.
Aikaiesmmin postailin  telkästä ja nyt hieman muista sukeltajista.




Vihiluodossa, lintujen katselupaikalla havaitsimme näköetäisyydellä  vaalean pitkäkaulaisen vesilinnun. Aikamme odottelimme ja se lipui lähemmäksi, jolloin Tuulikki arveli sen olevan silkkiuikku.



Kysymyksessä oli nuori yksilö, kun tuosta puvusta puuttuu se punaruskea tyystin.Hiljalleen  risteili merellä, välillä sukelteli ja viihtyi ihan omassa rauhassaan.





Nämä tukkakoskelot yhytimme Riutunkarin lauttarannassa, jossa ne uivat satama-altaassa lokkeja seuranaan.





Nämäkin odottelivat syysmuuttoa auringonpaisteesta nauttien.





Tuuli nostatti takatukan hauskasti pystyyn ja antoi linnuille veikeää ilmettä. Kyllä ne nauttivat, onhan niiden nokanpielet vienossa hymyssä.

Kohdattiinko vesipeto?



Vesi pisaroi, kun jokin vedenasukki  sukelluksen jälkeen vettä asustaan puisteli. Tuskin kuitenkaan joutsen, muoto kyllä muistuttaa enemmänkin strutsia vedestä kohoavine pyrstösulkineen.




Välillä tämä outo vesipeto lennättää mahtavia vesikaaria ilmaan, kuin kosteaa ilotulitusta.





Kiiluvasilmäinen petohan sieltä vedestä nousi, mutta varsin pieni kokoinen ja kovin oli arkakin.

Tämän telkän sukelluksia oli hauska seurata.
Se näytti nauttivan aurinkoisesta syyskuun päivästä täysin rinnoin. Veden alle meno oli niin naurettavan näköistä, näytti ihan siltä, kuin sinne olisi oikein kaivauduttava. Kyllä se veden vastuksen aina voitti, mutta nuo vesisuihkut olivat runsaita ja näyttäviäkin, siinä pikku räpylät joutuivat kauhomaan viuhaan tahtiin.

lauantai 15. syyskuuta 2012

Kaksi kokeilua

Kohteena aurinkokukkapelto pilvisellä säällä ja kuvaus välineenä pokkari, Nikon Coolpix S9300



Kummatkin kuvattu zoomia käyttäen, en nyt muista oliko peräti suurin kysymyksessä ja se on tuossa pikku ystävässä 450.

Alimpaan kuvaan laitoin hieman tummuutta lisää kuvanotto hetkellä ja koneella kumpaakin pikkaisen sävyjen kautta muuntelin.





Nämä nyt olivat ensimmäisiä räpsyjä. Tarkoitus olisi saada tästä pikku Nikonista sellainen aina mukana kulkeva ja heti valmis kuvanottoon taipuva kaveri.
No, kunhan tässä tutustutaan kaikkiin sen mahdollisuuksiin kuvata kohteita, onhan siinä joitakin toimintoja mihin voisi vaikuttaa ei kuitenkaan sovellu manuaaliseen säätöihin
.

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Mullit sumuisena aamuna



Tuona aamuna , yli viikko sitten, aamu valkeni sankan sumun peittäessä tienoot
Aamutoimet viivyttivät kuvausreissua, joten sumu ehti hälvetä osaksi.
Aurinko suodattui sumuverhon takaa ja loi aamu hetkeen tunnelman, jossa piti kulkea hiljaa.





No, eipä tuo sumu muuta suonut , kuin uteliaat mullit.





" On niin kaunista", tuumasi Jerre-poika, kun mulleja kuvattiin. Ja olihan se , nautittava elokuinen aamu.