tiistai 30. syyskuuta 2014

Matkalla Varangilla


Ruskaretki suuntautui pohjoiseen ja se ulottui Norjan puolelle.
Matka oli vaiheikas ja siihen mahtui satoja kuvia, erilaisia sääolosuhteita ja tietenkin sitä ruskaa.
Ruskaa ei niinkään tullut varsinaisesti kuvattua, mutta se oli läsnä, kuten jäämeren aallotkin.




 
Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Inarin Ukonjärvellä, jossa saatiin nauttia myös revontulista.
Ukonjärven taivaan valakiat ovat ihan ensimmäiset kuvat reposista, joita koskaan olen ottanut.





Utsjoelta lähdettiin kohti Norjaa ja Annijokea, joka oli päämäärämme.
Tenojoki varressa, Norjan puolella, hehkui ruska pilvisellä säälläkin.





Siellä missä Teno laskee vuonoon, kuvattiin mahtavia kallioita ja luurankopuita. Paikka oli suojelualue ja varmaan keväisin lintujen kansoittama.
 




Annijoen kalajällejä kuvasin innokkaasti.
Tummat seipäät ja auringossa loistavat kalaverkot punoivat ajatuksiin primitiivisen kudelman.





Tunnelmaa kalajällien alla yritin tavoittaa hieman erilaisella kuvaustyylillä.





Vielä löytyi  kukkivia kukkia, kuten kissankelloja.
Kissankellot olivat tosi matalia ja syynä varmaankin karut olosuhteet tuulisella vuononrannalla.





Turkoosin värinen meri löi rantaan, lokit lenteli rannan tuntumassa etsien syötävää. Joskus ne nousivat ilmaan nokassaan tumma merisiili ja pudottivat sen korkeuksista kivikkoon. Syöksyivät alas nopeasti, ennen kuin lajitoveri ehti napata valmiin aterian.





Pyöreä reunaisten kivien joukossa näkyi sinisimpukoiden kuoria, kuin koruja.





Hiekkaisilta rannoilta saattoi löytää myös kiviä, jotka väreiltään ja muodoiltaan olivat kauniita.
Ankarat sään vaihtelut ja aallot synnyttävät kauneutta ympärilleen.





Hylättyjä asumuksia ja rakennuksia oli vuonon rannoilla runsaasti.
Kullankeltaiset heinät heiluivat tuulessa ja loivat karuun ympäristöön kaihomielistä tunnelmaa.





Lammasaitoja risteili heinikossa, mutta lampaat saattoivat vaeltaa pihoilla ja teillä. Ei ne aitojen sisällä välttämättä pysy ja onko edes tarkoitus.

Kaunis on Varangi karuudessaan.



maanantai 22. syyskuuta 2014

Kokeilevaa kuvausta

Välillä tuntuu, että on jotenkin turhaa kuvata "normaalisti", dokumentoiden. Nousee tunne, että miksei kameraa voisi käyttää, kuin sivellintä, isoa sellaista, joka luo vaikutelmia.

Minuun kyllä kolahti Heikki Willamon esitys Kuusamon Nature Photo viikonlopussa, se antoi sysäyksen "suttukuville".

Olen tehnyt erilaisia kokeiluja kuvaten syksyistä luontoa, nähdäkseni miten voisi toteuttaa impressionistisen kuvan vain kameraa apuna käyttäen. Erilaiset kikkailut muokkausohjelmilla ei kiinnosta.





 "Uni"




"Myrsky merellä"




 " Syyskuinen metsä"




 "Puutarhassa"




 "Syksyn kultaa"




 "Vihreä väriympyrä"




"Keltainen väriympyrä"


torstai 18. syyskuuta 2014

Viikonlopun tunnelmia

Joitakin kuvia viikonlopusta, joka vierähti Kuusamossa.
Viikonloppu oli melko tiivis kuvaesitysten muodossa, mutta aamusta ja illasta ehti jonkin verran myös maastoon.

































maanantai 15. syyskuuta 2014

Kohta ne nousee siivilleen




Ilta-auringossa lepäillään ja suoritetaan iltapesu.





Aamulla, vielä sumuisella järvellä harjoitellaan nousukiitoa ja vahvistetaan siipiä pitkälle matkalle kohti etelää.

Kuvat Kuusamosta.

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Syyskuun täysikuu

Onkohan hieman tylsä juttu, syyskuun kuu, ehkä.



 Sieltä metsän takaa hieman punastellen nousi, vaalealle syystaivaalle.




Hetken aikaa killui puiden latvoja kutitellen, lepäillen,  kuin voimiaan keräten.




Siitä se sitten ponnisti ja aloitti huiman nousun tummuvalle taivaalle.



Aurinko laskee.
Kuu saa pintaansa keltaista loistetta. Vielä hetken aikaa ihailee auringon valaisemaa maisemaa alapuolellaan.
Kohta iltaa ja yötä hallitsee täysikuu.




Taivas tummui, saapui pimeys, jota kuu loistollaan valaisi.





Vaaleat hohtavat pilvet seilaavat tummalla taivaalla, hyväillen kuun pintaa. Täysikuu saa pilvetkin punastumaan.

Huomenna, jos pilvet suo, saapuu kuu vieraaksemme, mutta jo hieman muotoaan menettäneenä.

maanantai 8. syyskuuta 2014

Pastellia risukkoon




Syksy ja sumu, ne saavat aikaan sävymaailman, joka loihtii risukostakin maalauksen kaltaisen kuvan.
Syksy on vuodenaika ylitse muiden, niin suuria ja vaikuttavia olotiloja se saa aikaiseksi. Tuttu maisema muuttuu nopeaan, luontoon ilmaantuu värejä ja maan tuoksut, nekin voimistuvat.





Lehdet karisevat jättäen rungot ja oksat paljaiksi.
Sadat seitit koristavat oksistoa sumuisena aamuna, luonto lepää.






keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Matokorven mailla

Siellä näkee syksyisin tuhansia kurkia.
Eilen käytiin katselemassa ja kuuntelemassa.





Ilmassa oli välillä useampi suurehko kurkiparvi, laskeutuivat kauemmaksi pellolle ja aloittivat iltarituaalit.




Kovin oli alakuloisen näköistä varesten lento kurkiin verrattuna.




Naakat kokoontuivat myös omia iltatarinoitaan pitämään ja joukkoon oli eksynyt myös mustavaris.




Auringonlaskun aikaan maailma hehkuu oranssinpunaisena näin syysaikaan.




Aurinko antaa tilaa kuulle, joka vielä näyttäytyy puolikkaana. Ensi viikolla sitten voidaan ihailla jo täysikuuta syksyisellä taivaalla, tähtien loisteessa.