torstai 23. lokakuuta 2014

Poimintoja lokakuulta





Aina, kuin mahdollista täytyy hipsiä pihalle kuvaileen revontulia. Nämä nyt ovat aika laimeat, odotellaan parempia kuvaus öitä:)





Linnuillekin laittelin pähkinää ja auringonkukan siementä. Tietenkin oravat sen huomasivat ja ensimmäisenä päivänä oli melkoinen vilske, kun pähkinöitä piti kantaa pahanpäivän varalle kätköihin ympäri pihamaata.
Harakat tepastelivat sitten perässä ja napostelivat kätköjä minkä ehtivät.
Tinteille ja varpusille jäi ne autingonkukan siemenet. Täytyypä miettiä  uudestaan tuo ruokintapaikka, jotta linnuillekin jää pähkinöitä nokittavaksi.




Lokakuun aamut ovat jo pakkasaamuja , mutta kauniita sellaisia.



Ojanpohjan vesi jäätyy, muodostaa kauniita kuvioita ja mukavasti rapsahtaa rikki, kun sen päällä astelee. Se ratina täytyy välttämättä kokea :)



 Pakkanen ja vesi jäätyessään luovat taidetta. Irtonaisesta jääpalasta voi löytää vaikka jäiset kasvot.

perjantai 10. lokakuuta 2014

Revontulia, onko niitä?

No, ei ainakaan tuona lauantai-iltana, kun lähdettiin vartavasten niitä kuvaamaan. Ei kyllä ollut kovin hyvät revontuli ennusteetkaan, mutta ajateltiin niiden tulevan näkyviin, ihan ajatuksen voimalla.

Meidän ajatuksilla ei kylläkään ollut loitsuvoimaa.




Kaupungin valot ja nuorten iltanuotion savut ainakin tallentui kuvaan.




Otavakin löytyi




Tuoltako niiden reposten pitäisi laukata näkyviin. Ei näy, ei, vaikka kuin silmät vettä valuen katselis.
Pakko se on uskoa ja painua pehkuihin, onhan kellokin jo yli puolen yön.


maanantai 6. lokakuuta 2014

Tuntoja ja tunnelmia

Tänne johti monen suomalaisen tie aikoinaan ja täällä he myös kohtalonsa löysivät.